Uuden vapaan elämäni kaksi ensimmäistä viikkoa ovat kuluneet hurauksessa, enkä ole tuntenut pienintäkään stressiä siitä, että minut on passitettu työvoimareserviin.

Heti kun olin ajatellut tuon valmiiksi, lapaluiden välissä sanoi ping. Jokin nikama meni millin kymmenyksen verran vinksalleen, mihin reagoin jännittämällä alaselkää. Sitten sitä ollaankin jäykkä kuin tönkkösuolattu silli.

Vuosien varrella olen oppinut, että selkävaivoistani 10 prosenttia on rakenteen huonoutta ja 90 prosenttia korvienvälin nykimistä. Eli vaikka mieli on mielestäni levollinen, muu kroppa on toista mieltä.

Tai sitten koko juttu on kropan tapa sanoa, että lööbaa vähemmän, ajattele vähemmän ja tee jotain ruumiillista. Pese ne ikkunat ja siivoa kämppä, kun kerran olet niin luvannut. Jos kropalle yrittäisi viisastella, ettei terve ruumis työtä kaipaa, saa vastaukseksi vain röhönaurun.