Nyt kun olen saanut omat tv-asiani järjestykseen, käyn hykerrellen lukemassa DNA/Welhon keskustelupalstalle pursuavia valituksia. Minäkö vahingoniloinen, enhän toki.

Ja nyt minulla on aikaa ihmetellä, miten Suomi aikoo ratkaista tv-lupa-mediamaksu-hässäkkänsä. Jossakin näin jonkin epävirallisen gallupin, jossa yli puolet vastaajista kannatti YLEn rahoittamista eduskunnan myöntämistä budjettivaroista. Nämä vatipäät eivät ilmeisesti ole ajatelleet ohjelmapoliittisia seurauksia, kun tässä maassa ei ole yleensäkään tapana ajatella asioita loppuun asti.

Kun olen yksinkertainen sielu, niin ihmettelen, miksei tv-lupa-mediamaksu-YLE-veroa voida hoitaa katselukortilla. Eikös tämä korttiautuus ollut yksi argumenteista silloin, kun Suomen töllökansa digitoitiin.

Ne, joilla kortti jo on jonkin maksukanavapalveluntarjoajan asiakkaina, maksavat kuukaudessa piirun enemmän, ja ko. palveluntarjoaja tilittää rahat YLElle. Ne, joilla ei ole, hankkiutuvat YLE-palveluntarjoajan asiakkaiksi. 

Netitse ns. vapaiden kanavien tarjontaa kurkkiville tulee sitten YLE-passin tapainen ratkaisu, joka käydään maksamassa verkkopankissa. Eivätköhän IT-insinöörit osaa sellaisen järjestää. Kun kerran TV Viihdekin on saanut mummot mainostamaan sitä, miten HD-kanavat saadaan näkyviin kahvipaketin hinnalla.