Minussa on monikin asia vinksallaan, mutta top-listan yläpäässä ovat kyllä silmät.
Näkö meni jo kansakoulussa. Vauhdilla. Kun syksyn silmätarkastuksessa
pystyin lukemaan kummallakin silmällä E-taulun alanurkassa olevan
tekstin "Tilgmanin kivipaino oy", niin tammikuussa en nähnyt enää sitä
isointa E-täkään. Siitä on sitten edetty vuosikymmenten saatossa
tilanteeseen, jossa yksillä laseilla ei enää pärjää.
Muutaman vuoden olen käyttänyt kolmiteholinssejä. Niistä sain niskani
kipeäksi, kun jokaista näkemistehtävää varten oli aseteltava päätä
sopivaan kulmaan. Tietokoneen ruudun tuijottelun jälkeen meni aina
jokunen tovi, ennen kuin silmät uskoivat, että nyt pitäisi katsella
vähän kauemmaksi tai vieläkin lähemmäksi.
Nyt on sitten kolmet lasit:
- Näyttöpäätenäkimet, jolla näkee hienosti käsivarren päässä olevaan
monitoriin, mutta kahden käsivarren päässä oleva tv-ruutu onkin sitten
jo hivenen epätarkka.
- Kaukokakkulat, joilla on oikein mukava katsella digi-teeveetä ja
käydä leffassa ja harrastaa muutakin kaukokatseista toimintaa.
- Vanhat kolmitehot tilanteisiin, joissa pitää välillä nähdä sekä että.
Esimerkiksi shoppailussa, koska kaukokakkulat ovat hankalat
pankkikorttikuittia allekirjoitettaessa ja näyttöpäätenäkimillä ei näe
mitä ostaa.
Ja sitten on vielä tilanne, jossa mitkään lasit eivät toimi ihan
sataprosenttisesti: koirien kynsien leikkuu. Silloin otetaan
kaikenmalliset lasit pois.
sunnuntai, 16. heinäkuu 2006
Kommentit