Minussa on monikin asia vinksallaan, mutta top-listan yläpäässä ovat kyllä silmät.

Näkö meni jo kansakoulussa. Vauhdilla. Kun syksyn silmätarkastuksessa pystyin lukemaan kummallakin silmällä E-taulun alanurkassa olevan tekstin "Tilgmanin kivipaino oy", niin tammikuussa en nähnyt enää sitä isointa E-täkään. Siitä on sitten edetty vuosikymmenten saatossa tilanteeseen, jossa yksillä laseilla ei enää pärjää.

Muutaman vuoden olen käyttänyt kolmiteholinssejä. Niistä sain niskani kipeäksi, kun jokaista näkemistehtävää varten oli aseteltava päätä sopivaan kulmaan. Tietokoneen ruudun tuijottelun jälkeen meni aina jokunen tovi, ennen kuin silmät uskoivat, että nyt pitäisi katsella vähän kauemmaksi tai vieläkin lähemmäksi.

Nyt on sitten kolmet lasit:
- Näyttöpäätenäkimet, jolla näkee hienosti käsivarren päässä olevaan monitoriin, mutta kahden käsivarren päässä oleva tv-ruutu onkin sitten jo hivenen epätarkka.
- Kaukokakkulat, joilla on oikein mukava katsella digi-teeveetä ja käydä leffassa ja harrastaa muutakin kaukokatseista toimintaa.
- Vanhat kolmitehot tilanteisiin, joissa pitää välillä nähdä sekä että. Esimerkiksi shoppailussa, koska kaukokakkulat ovat hankalat pankkikorttikuittia allekirjoitettaessa ja näyttöpäätenäkimillä ei näe mitä ostaa.

Ja sitten on vielä tilanne, jossa mitkään lasit eivät toimi ihan sataprosenttisesti: koirien kynsien leikkuu. Silloin otetaan kaikenmalliset lasit pois.