Oltiin perinteisellä lauantain ostarirundalla. Lapsenlapsi saa
nälkävaihteen päälle heti, kun hampurilaispaikka tuoksahtaa, ja
maleksiessa vatsa alkaa kurista aikuisillakin.
Ruokkimispaikan grillitiskillä oli tanakka jono. Näyttävän näköinen
nuori pariskunta, josta kaikin tavoin henki raha, jonotti muiden
mukana. Raskaana oleva vaimo halusi omalla tilausvuorollaan tarkan
selvityksen siitä, mitä eroa on lehtipihvillä ja häränpihvillä.
Olivatko samanpainoiset, samaa lihaa ja erosivatko vain siinä, että
lehtipihvi oli nuijittu ja häränpihvi ei.
Jono kasvoi ja yksi nuori isä oli helisemässä kahden lihapullia
himoavan pojankoltiaisensa kanssa, jotka aivan oikein kuvittelivat
olevansa pikaruokalan itsepalvelujonossa. Kuluttaja-asemastaan
tietoinen nuori rouva siirtyi kuitenkin muusta maailmasta
häiriintymättä keskustelemaan ranskalaisten ja lohkoperunoiden erosta
ja inttämään kolmatta vaihtoehtoa.
Pihvit valmistettiin jonottajien nenän alla. Kun vaimon annosta
lapioitiin lautaselle, piti saada lisää vihanneksia. Ja missä
olivatkaan ne idut, joita aiemmin syntyneiden pihvien päälle oli
ripoteltu. No, loppu mikä loppu.
Eikä tässä vielä kaikki. Kassalla vaimo ryhtyi tinkimään lisukesalaatin
hinnasta, koskapa pihviannokseen kuuluvat idut puuttuivat.
Saahan sitä tarkka olla, mutta nipottamisella on aikansa ja paikkansa. Rouvan tulevaa jälkikasvua kävi hiukkasen sääliksi.
lauantai, 16. syyskuu 2006
Kommentit