Pari viikkoa on mennyt muissa ajatuksissa ja toisaalta myös niiden
puutteessa. Joka tapauksessa niin, ettei sanottavaa ole riittänyt tänne
asti.
Oma saamattomuus ja riittämättömyys saivat välillä miettimään,
pitäisikö lähteä johonkin organisoituun senioriharrastukseen. Onneksi
en saanut sitäkään aikaiseksi, kun Jälkikasvu ilahdutti otteella Markus
Kajon kootuista:
Minä odotan innolla eläkeikää. En muussa mielessä, mutta siinä mielessä, että silloin pääsen tappelemaan.
Minä
nimittäin inhosin pannulappujen virkkaamista jo kouluaikana. Ja kun
tulee eläkeikään, niin ne todennäköisesti yrittävät survoa linja-autoon
ja viedä jonnekin terapiaan virkkaamaan pannulappuja tai tekemään
kävyistä tonttuja tai pelaamaan polttopalloa yhdessä muiden
vastahankaisten pirujen kanssa.
Silloin
kun olisi aikaa lueskella ja olla vain ja katsella ikkunasta; oikein
nousta puoli seitsemälta varta vasten vahtimaan, miten nuori polvi
painaa tuiskun ja hyyhmän keskella töihin. Niin silloinkaan ei saisi
sitä tehdä, vaan pitäisi vanhana nöyrtyä ja ruveta sosiaaliseksi ja
tanssia tiputanssia terapiassa tai kiskoa päälleen sukkahousut ja
balettihame ja mennä leikkitädin opastuksella selkä kyyryssä
joutsenlampea, muiden vanhusten paukuttaessa kämmeniään vastakkain sen
leikkitädin iljettävän tamburiinin säestyksellä. Ja itsekin joutuisi
vuorollaan räikyttämään sitä tamburiinia ja tanssimaan kuin Salome,
vaikka olisi vanha ja se näyttäisi irvokkaalta.
Ja
metronomia se kuukausipalkkainen leikittäjä käyttäisi myös ja olisi
tekopirteä kaikille. Minä kyllä puren, jos yrittävätkin tulla
motivoimaan ja aktivoimaan ja syöttämään terveysleseitä ja kysymään,
että tulikos meiltä tänään kakka.
Joten nyt menen
pesemään sen yhden keittiön hyllyn, jonka 36 cocktail-lasia ovat
odottaneet omistajansa tarmonpuuskaa astianpesukoneessa helmikuusta
asti.
torstai, 26. huhtikuu 2007
Kommentit