Nyt olen jo niin iso äijä, että Taikaviitan ohella opettelen käyttämään kaulapantaa. Ei kauhean kiva vehje, mutta nopea pukea, jos tulee kiire piss-neksille. Taikaviittaa käytetään vähän pitemmillä kävelyillä ja kuulemma siksikin, että niin kauan kuin mahdun siihen, olen kaniinimäyräkoira.

Kaulapannan kanssa ymmärsin, mitä on olla suurperheen nuorimmainen. Arvatkaa kaks kertaa, onko panta uusi ja tuliterä. Eikä. Maijalta peritty. Maija taas on perinyt isoeno-Nuutin valjaat. Eikä tuo minun Taikaviittanikaan korkkaamaton ollut. Eikä lelut. Eikä ruokakuppi.

Puruluuni ovat onneksi kierrättämättömiä. Aika monta olen jo pannut menemään. Ja aika monta hammasta olen syljeksinyt siinä hommassa. Onneksi kasvaa uutta tilalle. Ja karvakin kasvaa, kun kerran pitkäkarvainen pitäisi olla.

Mutta nyt on hommia. Moi.

(S)epeli, pitkähkökarvainen äijä