Koirien kanssa lenkkeilyyn on tullut uusi ulottuvuus: villikanien tarkkailu.

Hommassa on haastetta urbaanille citykansalaiselle, joka ei koskaan ole oppinut, mitä eroa on jäniksellä ja rusakolla.

Oletettavasti näimme eilen illalla nimenomaan villikanin. Vieressä ei kyllä ollut rusakkoa, jotta olisin voinut verrata kokoa ja korvien pituutta varmistaakseni havainnon oikeellisuuden. Koirille lajilla ei ollut niin väliä. Moppe jäljesti, Maija imitoi seisojaa ja Nuudeli ihmetteli, mitä kaverit tekevät.

Onneksi otus ei liikahtanutkaan, koska se olisi kirvoittanut jumalattoman älämölön. Ja kellokin oli puoli kaksi yöllä.