Elän pahoja päiviä vain unissani. Painajaisten siemenet ovat lähtöisin milloin mistäkin elämänvaiheesta välittämättä siitä, ovatko vaiheet olleet huippuja tai laaksoja, eilisiä vai historiallista menneisyyttä.

Unieni paha päivä saattaa olla yli 40 vuoden takainen tovi ylioppilaskirjoitusten matematiikan kokeessa. Lasken ja lasken, enkä pääse läpi ja herään yltä päältä hiessä.

Tai se voi olla jokin trivialiteetti, joka iltamyöhällä valveillaolon viime hetkinä saattaa ohimennen vaivata. Kuten viime yönä, kun illan viimeinen ajatus oli lievä ihmetys siitä, mistä tähän blogiin oli  yhtäkkiä päivän mittaan siunaantunut kolme kertaa enemmän kävijöitä kuin normaalisti, vaikka en perjantaina ollut edes kunnolla päivittänyt. Vieraat tulivat vielä ilman hakuja ja linkkejä.

Uni vastasi ihmetykseen: joku konna oli jonnekin kohtaa blogia piilottanut kovan luokan pornoa, jota jonkin sisäpiirin tiedon kautta käytiin kuikuamassa ja jota läpi yön yritin paikallistaa.

En viitsi käydä keneltäkään psykiatrilta kysymässä, mahdanko potea jonkin sortin nettiriippuvuutta. Kuittaan moiset painajaiset sillä, että päivieni täytyy olla jokseenkin onnellisia, kun en tuon pahemmista asioista uneksu.