Olen niin kyllästynyt "kaupan leipään", että vallan leipiintyneenä voisin taas ajatella leipäkoneen hankkimista. Tunkkaisia makuja harmitellessani jouduin miettimään, mihin kaikki entiset hyvät maut oikein ovat menneet. Onko niillä jokin museo vaiko pelkästään hautuumaa?

Hangon keksi ja etenkin sen logo olivat niin maineikkaita, että jäljellä on edelleenkin sanonta "hymyilee kuin Hangon keksi". Makua en muista, mutta kylläkin sen keksilaatikon, johon sisustettiin kansakoulun ympäristöopin ja askartelun tunneilla nukkekoti. Minun laatikossani oli seinissä ihan oikeaa tapettia ja paljon Akvilan liimaa.

Kalusteet rakennettiin tulitikkulaatikoista, joiden etiketit oli tietenkin otettu tarkasti talteen ja liimattu vihkoon. Vihon kaverina oli pino kahvipakkauksista kerättyjä kortteja autoista, joiden merkkejä ei edes osannut lausua. Kahdella erilaisella Buickilla sai vaihdetuksi yhden Studebakerin.

Mihin mahtoivat kadota maailman parhaimmat voileipäkorput? Nimeä en muista, mutta ne olivat pyöreitä littanoita, parin sentin paksuisia ja niin rapeita, että murenivat, jos marmelaadia levitti varomattomasti. Niitä oli ihana kastaa maitokaakaoon - itse asiassa ne pehmenivät jo pelkästä höyrystä. Vakionakerrettavaa aina, kun vatsa oli ollut sekaisin ja joutui teetä ja korppuja -paastolle.

Kunnon korppuja ei tunnu löytyvän edes googlettamalla. Valtaosa näyttää olevan atk-korppuja, jotka nekin ovat jo museotavaraa.