Työpöydän nurkalla kököttää 14-tuumainen putkitelkkari. Olen jo kauan kaipaillut siihen modernia LCD-vehjettä, mutta kun putkiveijari vain toimii ja toimii, niin perusteltua tarvetta ei oikein ole ollut. Kaukosäädin siitä on aikaa sitten kuollut, mutta jokin all-in-one-vehje osaa laittaa telkkarin päälle ja pois. Muuta ei tarvita, koskapa kuva on sitä, mitä olohuoneen digiboksiin on valittu.
Sunnuntaina liki 15-vuotias vanhus hukkasi värit. Liittimet eivät olleet mistään päästä löysät, joten toivo virisi: nyt se menee särki, nyt on syy...
Oikopäätä nettiin surffaamaan sopivan LCD:n löytämiseksi. Tuokiotolkulla hakua, vertailua ja pohdintaa. Jossakin vaiheessa napsautin telkkarin päälle ääniseuraksi ja jatkoin etsiskelyä. Kun sopiva tuntui löytyneen, tulin vilkaisseeksi telkkarivanhuksen kuvaa. Värit tallella. Kaikki kunnossa.
Pelästyiköhän se?
tiistai, 8. heinäkuu 2008
Kommentit