Teeveenörttinä minun on aika ajoin ollut vaikea ymmärtää lajitovereitani, jotka eivät lainkaan halua maksukanavia, koskapa vapaiden kanavien määräkin on heille peräti liiallinen.

Kunnes sitten:

Telkkujärjestelmäni laitepäivityksen yhteydessä sain katsella kaiken maailman kanavia kaksi viikkoa. Kanavia joka lähtöön kuten niitä myyntimiesten järjettömästi tuputtamia urheilu- ja leffakanavia. Puolen tusinaa ylimääräistä dokumenttikanavaa. Saman verran lastenkanavia. Lukematon määrä sellaisia ulkomaan ihmetyksiä, joita en edes vilkaissut.

Ähky tuli. Niinpä olin kiitollinen, kun kaksiviikkoiskausi päättyi ja sain palata normaaliin maksukanavapäiväjärjestykseeni. Siihen kuuluvat kahdeksan Ruotsin kanavaa plus kaksi niistä myös HD:nä sekä neljä BBC:n tuuttia. 

Useampaa kanavaa en yksinkertaisesti jaksa tai ehdi kuikuilla. Noidenkin seuraaminen tarkoittaa, että muutamalle suomalaiselle marginaalikanavalle eksyn lähinnä sattumalta. Enkä viivy kauan.

Ei jaksa, ei ehdi. Olen siis joko liian vanha tai liian toimelias.