Tiedän ahterini olevan leveä koska se toimii kuin pato kylpyammeessa. Se on ainakin kokoa 42, mikä yhdistettynä sääripituuteen 34 tekee shoppailusta hikisen urakan.

Kesän koiranäytttelyitä varten tarvitsin housut, joissa voi esittää sekä punaista ( = ruskea, oi te autuaan tietämättömät) että mustaa koiraa. Sinisiin farkkuihin olen lopen kyllästynyt, joten ne sulkeutuivat pois toivelistalta. Eikä ihan hirveän vaaleatkaan käy, sillä yksikin mutainen tassunjälki pilaa kokonaisvaikutelman.

Mitä on puodeissa. Mustaa. Sinistä. Kaikki muu väritys on lykätty sitten joko ns. muodikkaisiin capreihin (nej tack, ei minun säärilleni) tai lanteille ankkuroituviin housunkaulusmalleihin.  Ja kun nyt en ihan tuulipukuhousuakaan ollut etsimässä.

Kuusi kauppaa tarvittiin ennen kuin löytyi edes jotakin sinne päin.

Palkittuani itseni isolla Carolinalla, hortoilin sisään urheiluvaatetusvälinekauppaan löytääkseni lenkkarit. Ei mustia, ei liian suuria, ei nauhallisia. Tämä urakka oli vähemmän hikinen, koska saatoin istua ahterillani (koko 42) ja palvelualtis nuorimies suunnisti tossuviidakossa kaikkien oikkujeni perässä.

Ei hikistä mutta hiukkasen hintavaa. Samaan rahaan nuorimies kiikutti vanhat koiranpissityskenkäni (koroista vain puolet jäljellä, eivät pidä vettä) roskikseen.

Eikä edes nyrpistellyt mennessään.