Elämänohjearkistoni kärjessä on toteamus: "Tapa looginen ajattelukykysi: osta koira." Sen takana on liki 50 vuotta elettyä koiranelämää ja liki parikymmentä vuotta ns. koiraharrastusta. Varsinkin tuon ns. harrastuksen yhteydessä taluttimeen tarttuminen merkitsee logiikan satavarmaa lentämistä lähimpään varvikkoon.

Koiraharrastuslogiikka myöntää kyllä, että pentu perii vanhemmiltaan asioita  fifty-fifty-periaatteella.  Periaatteen tulkinta on kuitenkin useimmiten mallia  "yks pyy, yks hevonen".  Hyvät asiat tulevat toiselta vanhemmalta, ja kaikki huonot vain ja ainoastaan siltä toiselta. Sama "fifty-fifty" toimii kotikoiran omistamisessa tällä tavoin: koiran ja sen käyttäytymisen hienot piirteet ovat yksinomaan omistajan ansiota, huonot puolet ovat kasvattajan syy.

Kasvatustyön taustatietojen tarve, eri tekijöiden riippuvuussuhteet ja kennelkuvioiden luomat reunaehdot ovat useimmille koiranomistajille tuiki tuntemattomia. Niiden selittäminen ja niiden oikeellisuuden pohtiminen julkisesti esim. lemmikkieläinpalstoilla on kuitenkin iso virhe. Aina löytyy sellaisia kotikoiran omistajia, jotka tulkitsevat moiset puheet pelkäksi kasvattajien pröystäilyksi.  Niinpä niihin pitää pikapikaa vastata esittelemällä omia, asiaan vain löyhästi liittyviä tietojaan tai toteamalla, että kasvattajat voisivat mennä ihan omalle keskustelupalstalle ja lukita ovet perässään. Seuraavassa ketjussa saatetaan kuitenkin ihmetellä ääneen, miksi kasvattajat eivät viitsi vaivautua kertomaan asioista, vaan vaikenevat olennaisuuksista elleivät suorastaan laske puhdasta luikuria.

Vippaa se toki kasvattajienkin johdonmukaisuus. Silmä kirkkaana ja ammattislangilla selitetään, että seuraavan pentueen isäksi etsitään sitä ja tätä ominaisuutta hienosti ilmentävä uros, ja valinta on loppujen lopuksi koira, joka on haluttujen ominaisuuksien osalta keskinkertainen tai huonompi. Selitykset kielivät sitten enemmänkin tunteella kuin järjellä tehdystä ratkaisusta, jossa voivat mennä romukoppaan julki kuulutetut vakaumukset rodun terveyden vaalimisesta ja sisäsiitoksen välttämisestä.

Näiden pohdintojen pontimena on tulevan viikonvaihteen Euroopan Voittaja -näyttely, ja ajatuskuvion logiikka on se, ettei ole mitään logiikkaa.