Elämänohjearkistoni kärjessä on toteamus: "Tapa looginen
ajattelukykysi: osta koira." Sen takana on liki 50 vuotta elettyä
koiranelämää ja liki parikymmentä vuotta ns. koiraharrastusta.
Varsinkin tuon ns. harrastuksen yhteydessä taluttimeen tarttuminen
merkitsee logiikan satavarmaa lentämistä lähimpään varvikkoon.
Koiraharrastuslogiikka myöntää kyllä, että pentu perii vanhemmiltaan
asioita fifty-fifty-periaatteella. Periaatteen tulkinta on
kuitenkin useimmiten mallia "yks pyy, yks hevonen". Hyvät
asiat tulevat toiselta vanhemmalta, ja kaikki huonot vain ja ainoastaan
siltä toiselta. Sama "fifty-fifty" toimii kotikoiran omistamisessa
tällä tavoin: koiran ja sen käyttäytymisen hienot piirteet ovat
yksinomaan omistajan ansiota, huonot puolet ovat kasvattajan syy.
Kasvatustyön taustatietojen tarve, eri tekijöiden riippuvuussuhteet ja
kennelkuvioiden luomat reunaehdot ovat useimmille koiranomistajille
tuiki tuntemattomia. Niiden selittäminen ja niiden oikeellisuuden
pohtiminen julkisesti esim. lemmikkieläinpalstoilla on kuitenkin iso
virhe. Aina löytyy sellaisia kotikoiran omistajia, jotka tulkitsevat
moiset puheet pelkäksi kasvattajien pröystäilyksi. Niinpä niihin
pitää pikapikaa vastata esittelemällä omia, asiaan vain löyhästi
liittyviä tietojaan tai toteamalla, että kasvattajat voisivat mennä
ihan omalle keskustelupalstalle ja lukita ovet perässään. Seuraavassa
ketjussa saatetaan kuitenkin ihmetellä ääneen, miksi kasvattajat eivät
viitsi vaivautua kertomaan asioista, vaan vaikenevat olennaisuuksista
elleivät suorastaan laske puhdasta luikuria.
Vippaa se toki kasvattajienkin johdonmukaisuus. Silmä kirkkaana ja
ammattislangilla selitetään, että seuraavan pentueen isäksi etsitään
sitä ja tätä ominaisuutta hienosti ilmentävä uros, ja valinta on
loppujen lopuksi koira, joka on haluttujen ominaisuuksien osalta
keskinkertainen tai huonompi. Selitykset kielivät sitten enemmänkin
tunteella kuin järjellä tehdystä ratkaisusta, jossa voivat mennä
romukoppaan julki kuulutetut vakaumukset rodun terveyden vaalimisesta
ja sisäsiitoksen välttämisestä.
Näiden pohdintojen pontimena on tulevan viikonvaihteen Euroopan
Voittaja -näyttely, ja ajatuskuvion logiikka on se, ettei ole mitään
logiikkaa.
keskiviikko, 7. kesäkuu 2006
Kommentit