Päivää taas. Kaikki seuraavat jutut ovat ihan kuulopuheita, koska isomummu-Nuudelilla ja isotäti-Maijalla on tuoksuviikot ja minut on roudattu Nuuttilaan. Mikä on tietysti hirveä vääryys, koska olen Aika Mies ja vietin juuri kaksivuotisjuhlia.

Mutsikin on taas cityssä. Kävi menneellä viikolla kahvilla ja kehui ropsahdelleensa vaikka missä näytelmissä. Mokomakin lätynkerääjä pytynkolistelija.

Tänään kävi sitten Narunjatke uunimakkaralla ja muussilla. Tuskin oli ruoka alkanut sulaa, kun jo kaivoi taskusta kynnenkaappaajat ja kertoi viimeisimmät kuulumiset. Olivat olleet Mutsin kanssa laivareissulla. Semmoisella kipolla, jossa on oikein kennel koiria varten. Siellä olivat sitten luuhanneet, ja laiva oli ollut maissa jo vartin ennen kuin Narunjatke havahtui, että pitäisi varmaan poistua ennen kuin alus lähtee takaisin. Kun ei sinne kenneliin kuullut muuta kuin koneistomelua. Sen siitä saa, kun akat matkailevat ilman Aika Miestä.

No, anyway, olivat menneet taas johonkin näytelmään, ja Mutsi oli ookannut kassissa kärryn päällä kuin mikäkin prinsessa. Ei edes omin tassuin kulkenut, mihin tämä maailma on menossa. Narunjatke oli ollut ihan hermona, kun näytelmä oli muka jotenkin erityisen tärkeä.

Jotain titteliä oli jaossa. Ei sekään varmaan mitään syötävää ole, mutta en pystynyt asiaa selvittämään, kun makasin Narunjatkeen sylissä ketarat oikosenaan ja tarinaa tuli aina joka kynnen välissä. Nips naps. Ymmärsin kuitenkin, että Mutsi oli tittelin saanut, koska Narunjatke oli sen verran tyytyväinen, ettei leikellyt kynsiäni verille.

Viikon kuluttua Mutsi palaa lättyjensä ja pyttyjensä kanssa Pohojanmaalle, Nuudeli ja Maija lopettavat tuoksuamisen ja pääsen kotiin. Osapuilleen päiväksi. Sitten pakataan kärry ja lähdetään laivalla ja bussilla vampyyrintappajaisiin, kolmeen näytelmään jossain Romulaniassa. Tuomarina on joku Dracula tai jotain sinne päin. Narunjatkeen kanssa mennään kahdestaan, joten täytyy pitää huoli, ettei se jää johonkin koneistomölykenneliin ihmettelemään.

Yst.terv.
(S)epeli, kuulopuhekoira