Selvisihän se. Juhannus.

Jos muistatte, niin minulle oli luvattu kotiinpaluu, kunhan tulee Juhannus. No, sitä mokomaa on nyt sitten nurkat täynnäänsä eli kaikki on sikin sokin. Oma sohvannurkkani on siirtynyt ihan eri huoneeseen, samoin öinen nukkumapaikkani. Vesikuppi ei ole keittiössä vaan liki pitäen parvekkeella. 

Eikä keittiökään ole ennallaan. Lattia rapisee kynsien alla ihan eri tavalla kuin muualla. Tiskikoneeksi kutsuttu rumilus, jonka en koskaan ole tiennyt edes toimineen, on vaihtunut puolta pienemmäksi, ja Narunjatke taputtaa sitä tyytyväisenä aina ohi mennessään. Välillä kone lotisee, litisee ja suhisee samaan aikaan, kun Narunjatke keikkuu maan ja taivaan välillä, pyyhkii hyllyjä pahanhajuisella rätillä ja yrittää muistella, mitä kapinetta missäkin pitäisi olla.

Kylppäri ei kyllä varmaan ole meidän. Mistä lie Narunjatke sen vohkinut. Kylpyamme, jossa meitä tavattiin pestä oikein pahoilla kurakeleillä, on kadonnut eikä enää ole sitä verhoakaan, jossa efelantit ja ronsut on suihkussa. Pyykkikone on tiessään ja entisessä ammenurkassa on uusi vekotin, jota Narunjatke kutsuu kaunottareksi ja taputtelee sitäkin tyytyväisenä. Toisessa nurkassa on omituinen hökötys, jonka seinät ovat läpinäkyvät ja joka välillä on puolipyöreä koppi ja välillä ei. Suihku, sanoo Narunjatke, mutta jos se aikoo meitä siinä pestä, niin kastuu sitten kyllä itsekin. Oikein sille.

Valtaistuin on paikallaan, mutta pesualtaan alla on kaappi, minkä takia Narunjatke tuskailee jatkuvasti sitä, mihin hänen siivousämpärinsä enää mahtuvat. Ihme homma, kun lattiatilaa kuitenkin on tuplaten enemmän. Nakkaisi siihen, niin pysyvät sangot lämpiminäkin, kun lattiaa kuulemma voi lämmittää. Miksiköhän, kun huushollissa ei ikinä ole kylmä tullut.

Tätä se on siis tämä Juhannus. Paikat sekaisin ja Narunjatkella siivousraivohulluuskohtaus.

Yst.terv.
(S)epeli, kotoutettu