Ilta-sanomat ja Taloussanomat ovat ihan tutkituttaneet, miten ihmiset ovat pärjänneet digiboksiensa kanssa. Kansa käy kuumana, otsikoi IS. Digifiasko piinaa lähes joka kotia, väittää puolestaan Taloussanomat.

Olen useamman kuukauden käynyt jeesaamassa 77-vuotiasta naapuria digiboksin kanssa. Ensiasentanut ja päivittänyt kanavia, kun Eurosportin muuttuminen maksulliseksi edellytti ohjelmakortin hankintaa. Boksi on Finnsatin karvalakkimalli, mutta monella tavoin erittäin toimiva.

Papalla pulmia? Itse asiassa ei. Kun lopulta ymmärsi, mitä kuvasuhteella tarkoitetaan ja miksi 4:3-telkkariin tulee välillä ylös ja alas mustat palkit. Ja lakkasi jatkuvasti räpläämästä.

Ensiasennusongelmat saatan ymmärtää, ja harvaanasuttujen katvealueiden pulmat. Tekniikasta mitään tajuamatonta naispuolista seniorikansalaista sen sijaan hieman kummastuttaa, miten 83 prosenttia digikyselyyn vastanneista voi olla sitä mieltä, että "digiboksin hankinnan jälkeen tv-lähetykset ovat reistailleet".

Minulla on ollut digiboksi liki neljä vuotta, useampikin, ja käytössä olevat on hankittu periaatteella "köyhän ei kannata ostaa huonoa". Vehkeet eivät siis ole uunituoreita, mutta eivät myöskään löydy YLEn tuoreelta mustalta listalta. Kun jotakin on ollut vinossa, vika ei ole koskaan ollut tv-lähetyksessä vaan bokseissa, ja niissäkin erittäin harvoin. Ei mitään sellaista, mikä ei olisi boksin sammutuksella ja uudelleenkäynnistyksellä korjaantunut.

Kaipa tämä on asennekysymys. Perussuhtautumiseni digitalisointiin on myönteinen, vempeleisiin on laitettu vähän enemmän rahaa kuin mitä Tarjoustalon tai Lidlin halpiksista pyydetään, ja jo analogiselta kaudelta saatu oppi on mennyt perille: kerran kunnolla asennettua ei tarvitse olla joka hetki säätämässä. Ja maltan lukea käyttöoppaita.

Sitä en kiellä, etteikö YLE olisi mokaillut matkan varrella ja moneen kertaan. Lupaillut hienoja palveluja, jotka sitten eivät kuitenkaan ole katsojan käytettävissä (ääni- ja tekstitysvalinnat). Perustellut digitalisointia uusilla kanavilla, kuten YLE Teemalla, joka hakkaa SVT:nkin kanavat tylsyydessään. YLE 24 ei koskaan ollut 24 ja vaihtui Extraksi, joka sekin kuoli pois. Uusista kanavista plussaa on vain FST5.

Hupaisa esimerkki YLEn kyvyttömyydestä markkinoida kanaviaan on muuan lajitoveri, joka useampi kuukausi boksin hankinnan jälkeen eli siinä luulossa, että Teema ja FST5 ovat maksullisia kanavia. Toinen esimerkki koskee elektronisen ohjelmaoppaan hehkutusta - miten ovatkin onnistuneet olemaan kertomatta, että oppaan ohjelmatietojen toimivuus on kiinni siitä, viitsiikö kanava laittaa jakeluun enemmän tietoa kuin meneillään olevan ja seuraavan ohjelman.

Sen verran on ikää mittarissa, että muistan, kun televisio tuli Suomeen. Keskusantenneita ei alkujaan ollut, vaan lapamato niitattiin pitkävartiseen harjaan. Hieno sisustuslisä plyyshiolohuoneeseen. Muistan kansakunnan antennipaniikin silloinkin, kun TV1 sai rinnalleen TV 2:n. Ja senkin kaaoksen, kun tuli Kolmostelevisio. Meilläkin sitä henkariantennilla yritettiin katsoa, kun taloyhtiö ensin kategorisesti kieltäytyi antenniremontista.

Mitä sitä muuta saattoi odottaakaan rakennuksessa, jonka asukkaat aloittivat yhtiökokouksensa virrenveisuulla.