Mahtaako olla mitään niin palkitsevaa kuin vinttikomeron raivaaminen?
En minä muuten olisi raivannut, mutta kun tarjolla oli kuljetus
Sortti-asemalle ja moisesta palveluksesta riitti korvaukseksi jokunen
tyhjä kori ja pahvilaatikko. Enkä raivannut muuta kuin irtokamaa;
pitkään säilytettyjen pakkausten sisältöä en lähtenyt tutkimaan.
Jotakin maailmanmenosta sanonee se, että Sorttiin päätyi yksi
beta-videonauhuri ja pari kasettinauhuria, joita iäisyys sitten
käytettiin Spectrum-kotitietokoneen ohjelmien lataukseen. Historian
kaaren toisessa päässä virkaheitoiksi julistettiin yksi
satelliittilautanen, kaksi mustesuihkukirjoitinta sekä sarja- ja
rinnakkaisportin kautta komennettu skanneri.
Tuholta
säästyi kaksi mielenkiintoista löytöä, molemmat käyttämättömiä. Toinen
oli "manuaalinen ompelukone", kouraan mahtuva vempele, jolla voinee
näppärästi tikata rempsahtaneen helman tai lahkeenkäänteen. Toinen oli
"koko perheen tietokonepeli" eli lautapeli nimeltä Miniluuppi. Täysin
korkkaamaton ja sen "peliympäristön kuvaus" ansaitsee siteerauksen:
"Pelilauta esittää tietokonesalia, jossa tietokoneen käyttäjä eli
operaattori on juuri asettamassa magneettinauhaa
magneettinauha-asemaan. Keskusyksikköön (pelilaudan CENTRAL PROCESSOR"
on varastoitu MINILUUPPI-ohjelman tarvitsema käyttöjärjestelmä, joka
ilmenee pelissä noudatettavina sääntöinä. --- Sinulla on
käytettävissäsi oma kortinlukija (pelilaudan CARD READER), mutta
siirtyessäsi keskusyksikköön, sinun täytyy jakaa tila muiden pelaajien
kanssa. Samoin rivikirjoitinta (pelilaudan PRINTER) saavat käyttää
kanssapelaajasi."
Nopea googlaus paljasti, että peli olisi
1970-luvulta ja harvinaisuutena kaupattu huuto.netissä. Niin se voi
noppapelikin olla antiikkia, antiikkia.
Päivitystä:
Suvun
historia- ja arkistovastaava osasi kertoa pelin olevan joululahja,
tiesi pukin ja aputontut sekä ajoitti joulun vuoteen 1987. Jaha.
lauantai, 17. kesäkuu 2006
Kommentit