Mahtaako olla mitään niin palkitsevaa kuin vinttikomeron raivaaminen?

En minä muuten olisi raivannut, mutta kun tarjolla oli kuljetus Sortti-asemalle ja moisesta palveluksesta riitti korvaukseksi jokunen tyhjä kori ja pahvilaatikko. Enkä raivannut muuta kuin irtokamaa; pitkään säilytettyjen pakkausten sisältöä en lähtenyt tutkimaan.

Jotakin maailmanmenosta sanonee se, että  Sorttiin päätyi yksi beta-videonauhuri ja pari kasettinauhuria, joita iäisyys sitten käytettiin Spectrum-kotitietokoneen ohjelmien lataukseen. Historian kaaren toisessa päässä virkaheitoiksi julistettiin yksi satelliittilautanen, kaksi mustesuihkukirjoitinta sekä sarja- ja rinnakkaisportin kautta komennettu skanneri.

Tuholta säästyi kaksi mielenkiintoista löytöä, molemmat käyttämättömiä. Toinen oli "manuaalinen ompelukone", kouraan mahtuva vempele, jolla voinee näppärästi tikata rempsahtaneen helman tai lahkeenkäänteen. Toinen oli "koko perheen tietokonepeli" eli lautapeli nimeltä Miniluuppi. Täysin korkkaamaton ja sen "peliympäristön kuvaus" ansaitsee siteerauksen:

"Pelilauta esittää tietokonesalia, jossa tietokoneen käyttäjä eli operaattori on juuri asettamassa magneettinauhaa magneettinauha-asemaan. Keskusyksikköön (pelilaudan CENTRAL PROCESSOR" on varastoitu MINILUUPPI-ohjelman tarvitsema käyttöjärjestelmä, joka ilmenee pelissä noudatettavina sääntöinä. --- Sinulla on käytettävissäsi oma kortinlukija (pelilaudan CARD READER), mutta siirtyessäsi keskusyksikköön, sinun täytyy jakaa tila muiden pelaajien kanssa. Samoin rivikirjoitinta (pelilaudan PRINTER) saavat käyttää kanssapelaajasi."

Nopea googlaus paljasti, että peli olisi 1970-luvulta ja harvinaisuutena kaupattu huuto.netissä. Niin se voi noppapelikin olla antiikkia, antiikkia.

Päivitystä:
Suvun historia- ja arkistovastaava osasi kertoa pelin olevan joululahja, tiesi pukin ja aputontut sekä ajoitti joulun vuoteen 1987.  Jaha.