Ammattiliiton lehdessä valitellaan.
Yhtäällä sitä, että yli viisseiskoja kammetaan eläkeputkeen, ja toisaalla sitä, että telkkarista tulee niin kauheasti uusintoja.

Ihan nyt vaan sanon niille viisseiskoille, että get a life. Tunkekaa itsenne sinne putkeen, nostakaa joutilaisuuskorvausta 500 päivää ja sitten se life alkaa. Been there, done that enkä olisi nuorena arvannut että vanhana on näin kivaa.

Isäpappani sanoi, että elämässä on asioita, jotka pitää tehdä ns. hyvän sään aikana. Tämä putkijuttu on nyt sitä, koska kyllä herrat putken tukkivat heti, kun nousukausi alkaa. Kohta putkeen ei pääse vaikka haluaisikin.

Joutilaana voi sitten katsoa vaikka niitä telkkarin uusintoja kaiken muun tekemisen lomassa – ja olla onnellinen, että tulee uusintoja, koska ei sitä ensilähetystä ehdi kiireinen seniorikansalainen kuitenkaan katsoa. Jos ei ole kiireinen vaan tv-friikki kuten minä, niin katsottavaa tulee niin paljon päällekkäin, että tallentava digiboksi ("tallenna kahta, katso kolmatta") kovasti tykkää, kun sille ohjelmoi uusinnan eikä ensilähetystä.

Vaikka ei ole kuin vähän merta välissä, niin suhtautuminen uusintoihin meillä ja länsinaapurissa on kuin yö ja päivä. Ruotsin SVT merkkaa jo ohjelmatietoihin, milloin uusinnat tulevat. Sitä kutsutaan katsojan palvelemiseksi. Meillä YLE häpeää uusimisiaan niin paljon, ettei kehtaa niistä etukäteen kertoa.

Mieluummin katson 10 uusintaa kuin minä-minä-Mikkosen perheelle kaavailtua ohjelmaa. Ideassa on humppamaratonit ja Partnerin pärinät yhdessä nipussa, joten se siitä Nelosen taannoisesta Jotain ihan muuta -motosta.