Ilmeisesti nykymaailmassa ei ehdi koskaan tulla niin vanhaksi, etteikö jotakin juttuhommelia tulisi kokeiltua ekaa kertaa elämässä.

Puolentoista viikon takaisella ambulanssiajelulla oli se seuraus, että joitakin näytteitä lähetettiin viljelyyn. Tuloksia piti kysellä omalta terveysasemalta muutaman päivän perästä.

Apua! "Omalta terveysasemalta"? En ole tähän ikään mennessä tarvinnut julkisen terveydenhoidon avosairaanhoidon arvauskeskusta, joten hakeutuminen asemalle, jonka kerrottiin olevan Itäkeskuksessa, aiheutti kaikenlaisia paineita. Googlaamalla käyntiosoitteeksi selvisi Itäkatu, jonka sijainti kartalla näytti olevan jossakin Pasaasin ja Porvoon välissä.

Onneksi Itäkeskuksessa on myös poliisiasema ja siellä avuliaita virkapukuisia, jotka hahmottivat terveysviraston lähemmän sijainnin. Ei kun jonotuslappu kouraan ja ihmettelemään asiakaskuntaa, josta yksi jos toinenkin yritti etuilla seliselillä "mulla on vain ihan nopea asia". Parinkymmenen minuutin pällistelyn kohdalla löin itseni kanssa vetoa siitä, kumpi tapahtuu ensin: oma vuoroni vai muutaman muun asiakkaan välinen käsirysy, rollaattorilla päälleajo ja kyynärsauvoilla pahoinpitely.

Silmäiltyäni alkutalvisen Kuukausiliitteen ja arvuuteltuani, miten salin keskellä olevaan palautelaatikkoon mahtaa ilmaantua viestejä, kun yhtään kynää ei ole lähimaillakaan, oli minun vuoroni asioida luukulla, joka kantoi nimeä Ajanvaraus. Moista en ollut tekemässä, mutta kun paikalla ei ole palvelupistettä nimellä Tiedustelut ja muut utelut, vaihtoehdot olivat vähissä. Marian sairaalan lääkärin tavoin tämäkin terveysvirkailija ihmetteli, miltä planeetalta olen oikein ilmaantunut, kun ns. sairaushistoria on olematon. Eivät ilmeisesti ole kuulleet työterveyshuollosta.

No, viljelmissä ei ollut "pöpölöitä". Marian tohtorin jatkotoimenpiteeksi ehdottama "kahtellaan" osoittautui käytännössä merkitsevän sitä, että navasta kaakkoon -nyytin pitäisi uusia tai pitäisi ilmaantua jokin muu sopiva vaiva, jolloin voisin yrittää varata aikaa puhelimitse aamukahdeksasta lähtien. Tai virka-ajan jälkeen kyydityttää itseni Mariaan.

Hmm. Suvun "Inte kirurgen, bara patologen" taitaa edelleen olla sangen pätevä toimintamalli.