Seuraavat kaksi päivää vietän taas pohjanmaalaisissa aarniometsissä. Mummuparka lykätään yksinään vaeltamaan kilometritolkulla merkittyä jälkeä ja vetämään verisientä perässään. Toivon käärmeiden hyytyneen ja hyttysten hävinneen, mutta hirvikärpäsiltä tuskin välttynen. Merkeistä huolimatta saatan silti eksyä. Tai jokin innokas metsämies ampuu minut hirvenä.

Jos metsästä selviän, vietän pari yötä 8-viikkoisten mäyräkoirapetojen parissa. Mikäli tulevat sukuunsa saanen irrotella niitä sukistani ja tulen kotiin varpaat perforoituna. Paluumatkalla seuralaisenani on eskari-ikäinen nuorimies, jonka kanssa on välillä siirryttävä lemmikkivaunusta lellikkivaunuun.

No, onpahan struktuuria joutilaan elämään.