Seuraavat kaksi päivää vietän taas pohjanmaalaisissa aarniometsissä.
Mummuparka lykätään yksinään vaeltamaan kilometritolkulla merkittyä
jälkeä ja vetämään verisientä perässään. Toivon käärmeiden hyytyneen ja
hyttysten hävinneen, mutta hirvikärpäsiltä tuskin välttynen. Merkeistä
huolimatta saatan silti eksyä. Tai jokin innokas metsämies ampuu minut
hirvenä.
Jos metsästä selviän, vietän pari yötä 8-viikkoisten mäyräkoirapetojen
parissa. Mikäli tulevat sukuunsa saanen irrotella niitä sukistani ja
tulen kotiin varpaat perforoituna. Paluumatkalla seuralaisenani on
eskari-ikäinen nuorimies, jonka kanssa on välillä siirryttävä
lemmikkivaunusta lellikkivaunuun.
No, onpahan struktuuria joutilaan elämään.
maanantai, 15. lokakuu 2007
Kommentit