Tein ennen Sapporon MM-hiihtoja päätöksen, etten katso ainuttakaan suoraa lähetystä. Vanhan pumppu ja kaali eivät kestä sen enempää jännitystä kuin pettymyksiäkään – eikä täysosumia ja mitalijuhlia. Siis suorana lähetyksenä. Sitten kun tiedän tuloksen, juttu on vähän toinen.

Tai ei ihan. Vaikka tiesin sekä sprinttityttöjen että Mannisen voitot etukäteen, koostelähetys sai silti hyppimään sohvalla ja matkimaan sankareiden lykkimistä loppusuoralla.

Kyllä tämä ikäjuttu on. Aivot kiinni ja rättätää -leffat eivät aiheuta minkäänlaista tykytystä, mutta ennen niin suosimani hiiviskelyt, vaaniskelut ja soluttautumiset eivät sovi enää ollenkaan. Iltapäivällä sorruin Nelosen Antitrust-esitykseen, jossa päähenkilö on turhan useasti ns. luvattomissa paikoissa ja hilkulla jäädä kiinni puuhistaan. Silloin oli aina jotenkin kummasti keittiöön asiaa. Tai vessaan.

Ihan kohta alkaa Urheiluruutu ja varmasti näyttävät Harri Ollin hypyt. Parempi katsella seisaallaan ja olohuoneessa – tässä koneen ääressä saattaisin ponnistaa näytöstä läpi.