Ennakkoäänestys alkaa tänään. Vaalilipukkeen jättöpaikkaan ei kotioveltani ole montakaan metriä, ja kansalaisoikeuden käyttö on ollut päivästruktuurin rakennussuunnitelmissa, mutta taidan ottaa aikalisän miettiäkseni vielä. Vain se on selvää, että Suomen Toivo on minun arvomaailmassani täysin toivoton tapaus.

Kun olen ennen aikojani joutunut joutilaisuusavustuksella eläjäksi, kuluneet puoli vuotta ovat väkisinkin kasvattaneet ns. ryhmäidentiteettiä. Yhteiskunnan inhimillisyyttä katsastelee mm. sen mukaan, miten maa kohtelee heitä, joilla elinpäiviä edessä on vähemmän kuin takana.

Helmikuun puolivälissä kirjasin paheksuntani kosovolaisen Halide Latifin tapauksesta. HS:n verkkolehti tietää kertoa, että nyt piispatkin ovat kulttuurityöntekijöiden aloitteesta vedonneet osittain halvaantuneen vanhuksen puolesta ja karkoituspäätöstä vastaan. Verkkolehdestä löytyy toinenkin vanhusuutinen, joka ei oikein vakuuta siitä, että vaalilupaukset senioriväestön olojen korjaamisesta olisivat vilpittömiä.

Kolmekymmentä vuotta sitten partaradikaalien hampaissa olivat sotaveteraanit, jotka olivat maata puolustaneet. Nyt hylkypuolelle on ajettu työn veteraanit, jotka ovat maata rakentaneet, eikä kummoisia eväitä anneta heillekään, joiden pitäisi rakentamista jatkaa. 70.000 köyhää lapsiperhettä. Eilisestä uutislähetyksestä särähti pahasti korvaan työttömän yksinhuoltajan toteamus: "Asumistuki loppui sinä päivänä, kun mies kuoli."