Olen pitkin mennyttä viikkoa yrittänyt henkisesti valmentautua
kohtaamaan syyskuun 11. päivän katastrofin 5-vuotismuistelun.
Treenaukseen on kuulunut kaikenlaisten tv-dokumenttien välttely,
kategorinen kieltäytyminen katsoa elokuva United 93
ja kanavanvaihto jopa suosikkisarjoja seuratessa, jos amerikkalainen
tunteellinen isänmaallisuus alkaa työntää 9/11-kyyneltä milloin
minnekin.
Ymmärtäkää oikein: 9/11 oli traagista ja kaikki sympatiani uhrien
omaisille. Mutta olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että tuskin on
jenkkien Vietnam-traumojen purkamisesta päästy, kun puolen maailman on
nieltävä tätä WTC-turhautumaa seuraavat kolme, neljä vuosikymmentä.
Huomenna en seuraa ensimmäistäkään television ja radion uutislähetystä.
sunnuntai, 10. syyskuu 2006
Kommentit