Koirastajien
yksi helmasynti on on perspektiivien puute. Niin ajallisten kuin
ajatuksellistenkin. Ja kun päähän on saatu vaikka kuinkakin holtiton
ajatus, niin pakkomielteenä se korvien välissä istuu, yhtä tiukassa
kuin karhun pihkatappi.
Esimerkki valaiskoon:
Minulle tuli ensimmäinen kääpiömäyräkoira 1977. Se sai samankokoisen
kaverin 1980. Silloin elettiin tyynesti aikaa, jolloin kääpiömäyräkoira
oli selvästi seurakoira eikä kukaan pienessä mielessäänkään asettanut
sille metsästysvaatimuksia. Mäyräkoirille tyypillisiin luolakokeisin
pikkumäykyt eivät edes päässeet eivätkä pääse edelleenkään.
Mutta 1986 rotujärjestö päätti, että kääpiömäyräkoira ei voi enää saada
ulkomuotoon perustuvaa muotovalion titteliä ilman metsästyskokeesta
hankittua tulosta. Metsästyskokeeksi määriteltiin mäyräkoirien ajokoe
tai metsästyskoirien jäljestämiskoe. Kennelliitto siunasi hullutuksen
kesäkuussa 1987 ja sääntö tuli voimaan 1.1. 1988. Kaikenkaltainen
rutina kuitattiin silloin ja kuitataan edelleenkin sanomalla, että
"sinulla on kuule ihan väärä rotu, hanki fifi".
Ei kukaan moittinut minua rotuvalinnasta 1977 eikä 1980. Molemmat
kääpiöt ehtivät olla minulle "väärä rotu" vielä pari vuotta sen
jälkeen, kun minusta oli tehty sääntömuutoksella huono
mäyräkoiranomistaja.
Jees, jees, olen minä jäljestämistä harrastanut 6–7 kääpiömäyräkoiran
kanssa. Järjetöntä puuhaa rodulle, joka satakunta vuotta sitten
kehitettiin rinnanympärykseltään alta 35-senttiseksi
super-erikois-ahtautujaksi kohtaamaan pienissä koloissa kaneja tai
rottia tai mitä pikkuhirviöitä noissa ahdingoissa mahtaakaan
piileskellä.
Nyt Helsingissä ja sen kasvitieteellisessä puutarhassa on paha
villikaniongelma, jolle pitäisi äkkiä tehdä jotakin, ettei tilanne
vallan ryöstäydy käsistä. Sopivia koirarotuja häiriköiden metsästykseen
olisi peräti kuusi pienoismäyräkoiralajia ja periaatteessa melkein yhtä
monta koiraa kuin niitä kaneja kuulemma on, mutta nämä uljaat
"metsästyskoirat" eivät muita kaneja tunne kuin jäljestyskokeiden
maalina käytettyjä valmiiksi tapettuja pupunraatoja. Usein vielä
pakastimesta sulatettuina.
Ja nekin kaninkalmot ovat merkkaavinaan haavoittunutta hirvieläintä, jonka kääpiökokoinen muka-metsästyskoira etsii pusikoista nuuhkimalla lehmänverta,
jota on sienellä levitetty kolme desilitraa kilometrin mittaiselle
taipaleelle. Ja jos reitillä on ihan oikeaa hirvenjälkeä ja koira sille
erehtyy, niin miinusta tulee.
Hommassa ei muuta perspektiiviä ole kuin se, millä hirvikärpäset
hyökkäävät päin näitä verisienen ulkoiluttajia, etteivät he liian
helpolla saisi koiralleen ulkomuototitteliä. Kiusa se on nääs
pienikin kiusa, ja sitä kutsutaan "reiluksi kennelhengeksi".
maanantai, 16. lokakuu 2006
Kommentit