Nokia ja DNA olivat kyselleet, saaneet vastauksia ja niistä sitten päätelleet, että ihmiset eivät osaa käyttää älypuhelimiaan ns. täysimääräisesti.

Oli minullakin nokialaisia monta peräjälkeen, eikä huvittanut lähettää edes tekstiviestejä. Viimeisimmän kanssa vähän jopa hävetti, etten viitsinyt hyödyntää kapulaa musiikkisoititmena pelaamisesta puhumattakaan. Ajatus sähköpostien tiiraamisesta nokialaisen näytöstä lähinnä kauhistutti. Kerran selvittelin Googlen kartoista, miten harhaan oli ajettu, ja sain päänsäryn.

Omppufoonin kanssa on toisin. Pikkuhiljaa se on sivuuttanut jopa kaffeepöydän pikkuläppärin, jos pitää äkkiseltään vilkaista sähköpostin uutuuksia tai Facebookin päivityksiä. Ahkerimmin se on surffikäytössä silloin, kun telkkaruudussa näkyy joku tuttu naama, enkä millään muista, missä sarjoissa/leffoissa aktööri on tullut tutuksi. Tai kun katson tv-kanavaa, jonka EPG on yleishöpötystä sarjasta ilman sanaakaan episodin sisällöstä.

Musiikkia en kuuntele puhelimella lainkaan, valokuvia otan harvoin. Mutta Omppufoonin kanssa noiden hienouksien käyttämättä jättäminen ei hävetä tippaakaan. Sen sijaan tuskin kehtaan tunnustaa, etten vieläkään osaa sijoittaa  aloitusnäkymien kuvakkeita kansioihin. Niitä tosin on sen verran vähän, ettei ole tarviskaan osata.

Foonin manuaali eli hauska pieni paperihaitari on aikaa sitten kadonnut. Ei ole ollut paniikkia etsiä. Viimeisimmän nokialaisen kanssa tarvitsin ohjekirjasta aina, kun olin unohtanut, mistä asetusvalikko löytyy.

Kyselyjä tehtäneen kai siksi, että niistä saataisiin virikkeitä humppaluurien kehittämiseen. Kun olen aikaa sitten hylännyt Windows-vehkeet vakavien kiukkureaktioiden vuoksi, en oikein jaksa uskoa, että Ikkunat+OVI-yhdistelmä tuottaisi vehkeitä, joita ihmiset käyttäisivät ns. täysimääräisesti. Juuri nyt tuntuu, että vaikka kehittäisivätkin, niin sangen pitkään suhtautuisin niihin Lipposmaisesti: So what.