Hirveän hypettämisen ja mainostamisen uhrina katsoin tallentamistani
Housen kuudesta jaksosta neljä. Annoin siis kunnon mahdollisuuden.
Sori, ei purrut. Aivan liian äkkiä jämähdettiin kaavaan "erikoinen
tauti, tehdään väärä diagnoosi, potilas huononee, tehdään oikea
diagnoosi, potilas lopulta paranee ynnä House ärisee, känisee ja
kapinoi sillee vällee". Poikkeusta ei ollut kuin yksi vauva, ja minun
telkkarissani ei kuulkaa vauvoja oteta hengiltä.
Lisäksi kuulun niihin vaimoihmisiin, joilta parransänki ei saa polvia
notkahtamaan. Ynnä olen sen verran vanha, että todennäköisyys
joutua sairaalaan piikitettäväksi ja puukotettavaksi on paljon suurempi
kuin sarjan tekijöillä ja markkinamiehillä.
Kun sitten viime yönä näin unta, että nukuin ja näin unta (yhdessä
jaksoista nuorella miehellä oli lapamato aivoissa ja sen seurauksena
tuli kauhistuskohtauksia), niin heti aamulla piti poistaa digiboksin
kovalevyltä ne loputkin tallennetut jaksot. Vähän sama temppu kuin tein
lapsuudessa Lumikki-kirjalle, joka piti iltaisin laittaa maton alle ja
lukita tuolinjalalla, ettei paha noita pääse kirjasta karkuun.
torstai, 12. lokakuu 2006
Kommentit