En ole allerginen muille kuin mansikoille – enkä niistäkään saa
ihottumaa, turvotusta tai muuta ymmärrettävää, vaan sitkeän ja
pitkäkestoisen hikan.
Mutta nyt on naama kuin perunapelto ja silmäluomet niin turvoksissa,
että näköhavaintoja otetaan vastaan vain yhdellä silmäviirulla
kerrallaan. Asialla olivat pohjoisen pedot eli ei-helsinkiläiset
hyttyset.
En siis ole ollut kapakkitappelussa, vaikka jälki on jokseenkin samannäköistä.
Kun olo on jokseenkin tuskainen, samaan syssyyn voi olla kiukkuinen
myös ihmispedoista, lajityypiltään talouselämän ahneista syöpäläisistä,
joilla ei tunnu olevan minkäänlaista häpyä. Entisiä työkavereita on
YT-pelleilyjen jälkeen irtisanottu kevään mittaan paristakin firmasta.
Ihmismäisistä tavoista ei tietoakaan. Eikä niistä tuotannollisista ja
taloudellisista syistä, joilla silmitöntä potkuvaihdetta voisi edes
jotenkin puolustella. Ei ajatustakaan eläkejärjestelyistä, vaikka
useammallakin poispotkitulla olisi irtisanomisajan jälkeen ollut matkaa
lailliseen varhaiseläkeikään vain muutama kuukausi.
Yhdestäkin firmasta pantiin pellolle taloa 48 vuotta palvellut
autonkuljettaja, joka työvuosiensa varrella oli uhrannut monta
monituista iltaa ja viikonloppua kärrätäkseen perheyhtiön omistajia
milloin mistäkin syystä, ei vähiten silloin kun känniääliöille kyytiä
tarvittiin. Kun kyseinen perheyhtiö on saanut alkunsa ja liikeideansa
työttömien asialla olemisesta, niin firman henkisestä perinnöstä ei
kyllä ole jäljellä mitään muuta kuin paskan maku.
torstai, 5. heinäkuu 2007
Kommentit