En ole allerginen muille kuin mansikoille – enkä niistäkään saa ihottumaa, turvotusta tai muuta ymmärrettävää, vaan sitkeän ja pitkäkestoisen hikan.

Mutta nyt on naama kuin perunapelto ja silmäluomet niin turvoksissa, että näköhavaintoja otetaan vastaan vain yhdellä silmäviirulla kerrallaan. Asialla olivat pohjoisen pedot eli ei-helsinkiläiset hyttyset.

En siis ole ollut kapakkitappelussa, vaikka jälki on jokseenkin samannäköistä.

Kun olo on jokseenkin tuskainen, samaan syssyyn voi olla kiukkuinen myös ihmispedoista, lajityypiltään talouselämän ahneista syöpäläisistä, joilla ei tunnu olevan minkäänlaista häpyä. Entisiä työkavereita on YT-pelleilyjen jälkeen irtisanottu kevään mittaan paristakin firmasta. Ihmismäisistä tavoista ei tietoakaan. Eikä niistä tuotannollisista ja taloudellisista syistä, joilla silmitöntä potkuvaihdetta voisi edes jotenkin puolustella. Ei ajatustakaan eläkejärjestelyistä, vaikka useammallakin poispotkitulla olisi irtisanomisajan jälkeen ollut matkaa lailliseen varhaiseläkeikään vain muutama kuukausi.

Yhdestäkin firmasta pantiin pellolle taloa 48 vuotta palvellut autonkuljettaja, joka työvuosiensa varrella oli uhrannut monta monituista iltaa ja viikonloppua kärrätäkseen perheyhtiön omistajia milloin mistäkin syystä, ei vähiten silloin kun känniääliöille kyytiä tarvittiin. Kun kyseinen perheyhtiö on saanut alkunsa ja liikeideansa työttömien asialla olemisesta, niin firman henkisestä perinnöstä ei kyllä ole jäljellä mitään muuta kuin paskan maku.