Aikanaan minulla  oli yksi mäyräkoira.
Se piti kaikista muista koirista, joten sille piti hankkia kaveri, ja siinähän sitä menee kaksi koiraa kuin yksikin.

Kun koiruuksia oli jonkin aikaa ollut aina kaksi – välillä yksilöitä vaihdellen ns. luonnollisista syistä – niin kerran yhden pennun ohi ei yksinkertaisesti voinut kulkea, ja siinähän sitä menee kolme koiraa kuin kaksi. Sitten kun vastustamattomia pentuja alkoi syntyä omissa nurkissa, niin siinähän sitä menee neljä kuin kolmekin...

Eihän se totta ole, mutta asian havaitsee vasta sitten, kun yksi on tilapäisesti muissa hoteissa.