Aikanaan minulla oli yksi mäyräkoira.
Se piti kaikista muista koirista, joten sille piti hankkia kaveri, ja siinähän sitä menee kaksi koiraa kuin yksikin.
Kun koiruuksia oli jonkin aikaa ollut aina kaksi – välillä yksilöitä
vaihdellen ns. luonnollisista syistä – niin kerran yhden pennun ohi ei
yksinkertaisesti voinut kulkea, ja siinähän sitä menee kolme koiraa
kuin kaksi. Sitten kun vastustamattomia pentuja alkoi syntyä omissa
nurkissa, niin siinähän sitä menee neljä kuin kolmekin...
Eihän se totta ole, mutta asian havaitsee vasta sitten, kun yksi on tilapäisesti muissa hoteissa.
perjantai, 21. heinäkuu 2006
Kommentit