Kun joutilaan seniorikansalaisen suvistruktuuriksi näyttää muodostuneen piehtarointi kaikenlaisissa koiratietokannoissa, päätään tulee tyhjentäneeksi vegetoimalla telkkarin ääressä. Tyhjennyksen onnistumisen havaitsee siitä, miten kummallisiin pikkuasioihin tulee kiinnittäneeksi huomiota.

Siinä missä YLE tuuppaa kesäisin uusintoja, siinä Ruotsin yleishyödyllinen viestintälaitos SVT lellii katsojiaan uutuuksilla. Foylen sodasta tarjotaan neljä jaksoa kausilta 4 ja 5, kun YLE pyörittää ensimmäistä sesonkia uusintana. Midsomerin murhissa TV1 on jälkeenjäänyt vähintään yhden tuotantokauden verran, kun taas SVT 1 käynnisti tarinoita 11. kaudelta. Lisäksi SVT 1 kunnioittaa katsojaa siinä mitassa, ettei pätki jaksoja kahtia vaan pyörittää koko tarinan puolitoistatuntisena tv-leffana yhteen pötköön.

En tiedä, paljonko kaapelitalouksissa olisi kaiken kaikkiaan katsojia MTV3 Sarjan uhreiksi, muttei pöllötelkku tunnu suuremmin markkinaponnistelevan. Bucket-mamman ja kerta toisensa jälkeen iskevän Maanalaisen armeijan joukossa on suoranaisena helmenä Monty Python -miekkosten Michael Palinin ja Terry Jonesin brittipilkka Ripping Yarns. Oletteko nähneet mainontaa, ennakkotrailereita, muuta rummutusta? Ette.

Jostain ihmeen syystä tämä 1970-luvun hupailu on saanut suomalaiseksi nimekseen Ei syytä huoleen. Sen verran häh?-tyyppinen nimi, että minulle oli vähällä käydä samoin kuin aikanaan Cheersin kanssa: koska se oli saanut suomenkielisen nimen Terveydeksi, mielsin sen jonkinlaiseksi Pohjois-Karjala-projektiksi ja koko hupa jäi minulta aikanaan katsomatta. Kun Koti kuntoon ilmestyi Suomi-telkkariin, olin jo sen verran viisastunut, että ohjelmatietoja tarkemmin lukemalla en erehtynyt pitämään sitä remppaproggiksena.

Ja kaiken ylläolevan marmatuksen jälkeen niihin pää tyhjänä noteeraamiini pikkuasioihin.

Samalla viikolla ja liki perä perää Kyllä Jeeves hoitaa ja Sydämen asialla antoivat ymmärtää koirien seuraavan aniksen hajua vaikka maailman ääriin. Pitäisikö ryhtyä myytinmurtajaksi ja testata omilla rekuillaan, onko asiassa perää? Sen verran asia askarruttaa, että kohta säntään ostamaan anistippoja jostakin.

Varsinaisen bongarin minusta ovat tehneet sekä Pyhimys, Foylen sota että Ei syytä huoleen. Niistä havaitsin, kuinka viivasuorat jakaukset brittiherroilla on – tai siis oli vielä menneinä vuosikymmeninä. Nyt huomaan jahtaavani jakauksia herrainkuontaloista liki ohjelmassa kuin ohjelmassa.

Ja harjoittelen peilin edessä viivotinjakausta omiin hiuksiin. Huonolla menestyksellä.