Kun Pahantapaisten SenioriKansalaisten juniorimman Seniorin laittaa
yksikseen jouluruuhkaiseen ostoskeskukseen, niin perusoletus on samaa
tasoa kuin neuvostomummon lähettäminen ei-oota myyvän
neuvostolihakaupan jonoon. Perusoletus vaan ei aina päde.
Pääasiallinen tehtävä oli käydä hoitamassa verotoimistossa kuntoon
työvoimareserviläisen ensi vuoden verokortti joutilaisuusavustusta
varten. Tiskin takana istui pykäliinsä tuijottava täti keskivartalo
pönöllään työkalunansa jokin pääte ja jumalattoman vanhanaikainen
laskukone. Kesken jäi hommat, kun pitää saada yksi proopuska lisää
ansiotuloverotettavista ja pääomatuloverotettavista säästöistä.
Joutilaisuusavustuksen veroprosentiksi oli kyllä tarjoamassa jotakin
niin peräti naurettavaa, että jälkiveroa olisi luvassa vuodelle 2008.
Siitä käynnistä ei jäänyt käteen muuta kuin tieto, että
ansiosidonnaista maksetaan vuodessa 253 päivältä. Tiedon saatte
jonottamatta, koska juniorimman Seniorinkaan ei tarvinnut
verotoimistossa kööata.
Todeten, että fleecepaidan olisi
voinut jättää untuvapompan alta pois, PSK:n juniorimpi Seniori laahusti
läheisen kookaupan pakastuspussiosastolle hurskaana haaveenaan löytää
EuroShopperin yhden litran pakastuspusseja. Net kun ovat kaikkein
sopivimpia neljän pikkukoiran tuotannon noukkimiseen, mihin
minkä-tahansa-valmistajan kahden litran pussit ovat täysin
ylimitoitettuja ja yhden litran pussit liian kapeita. Ei löytynyt.
Mutta ei tarvinnut kassalla jonottaakaan.
Joten eikun
eurohelvettiin eli sutta-ja-sekundaa tasarahalla kaupittelevaan puotiin
siltä varalta että. Hah, eestiläisiä pakastuspusseja kymmenen kappaleen
pakkauksessa ja nekin väärän kokoisia. Sen sijaan matkaan tarttui
täytettä lyijytäytekyniin sudokujen ratkontaa varten, korostustussia
tv-ohjelmien merkkaukseen, 240 suodatinpaperia tsajun keittoon ja
keraaminen tonttu joulupöydän koristeeksi. Lopettavat liikkeen
lauantaina, joten tuntui kuin olisi ollut ruumiinvalvojaisissa. Viisi
euroa pääsi maksamaan jonottamatta ja sillä hinnalla tonttu käärittiin
varmuuden vuoksi sanomalehtipaperiin ja kantopussukka oli ilmainen.
Cruisauksen seuraava osoite oli kirjakauppa, jossa sai jonottamatta
palvelua ja 50 prosentin halvennuksen. Nyt on Jälki-Jälkikasvulle Risto
Räppääjiä iltasaduksi pitkälle kevääseen. Paikallisen urheiluseuran
täti kääri jokaisen teoksen omaan pakettiinsa, joten tuli harjoitettua
hyväntekeväisyyttäkin eurolla ja viidelläkymmenellä sentillä. Ei jonoa.
Paikallisessa Alkossa oletin olevan jonoa ihan nurkan taakse, mutta
puodissa ei ollut edes paikallisen vapaa-aikakomitean juomanlaskijoita
eikä shampanjamerkkejä vertailevia kriminkoipitätejä. Niinpä
juniorimman Seniorin sepelvaltimoiden hoitolääkkeet oli noukittu ja
maksettu parissa minuutissa.
Ja metrokin tuli just sopivasti ja istumapaikkoja oli vapaana.
keskiviikko, 20. joulukuu 2006
Kommentit