Kun Pahantapaisten SenioriKansalaisten juniorimman Seniorin laittaa yksikseen jouluruuhkaiseen ostoskeskukseen, niin perusoletus on samaa tasoa kuin neuvostomummon lähettäminen ei-oota myyvän neuvostolihakaupan jonoon. Perusoletus vaan ei aina päde.

Pääasiallinen tehtävä oli käydä hoitamassa verotoimistossa kuntoon työvoimareserviläisen ensi vuoden verokortti joutilaisuusavustusta varten. Tiskin takana istui pykäliinsä tuijottava täti keskivartalo pönöllään työkalunansa jokin pääte ja jumalattoman vanhanaikainen laskukone. Kesken jäi hommat, kun pitää saada yksi proopuska lisää ansiotuloverotettavista ja pääomatuloverotettavista säästöistä. Joutilaisuusavustuksen veroprosentiksi oli kyllä tarjoamassa jotakin niin peräti naurettavaa, että jälkiveroa olisi luvassa vuodelle 2008.

Siitä käynnistä ei jäänyt käteen muuta kuin tieto, että ansiosidonnaista maksetaan vuodessa 253 päivältä. Tiedon saatte jonottamatta, koska juniorimman Seniorinkaan ei tarvinnut verotoimistossa kööata.

Todeten, että fleecepaidan olisi voinut jättää untuvapompan alta pois, PSK:n juniorimpi Seniori laahusti läheisen kookaupan pakastuspussiosastolle hurskaana haaveenaan löytää EuroShopperin yhden litran pakastuspusseja. Net kun ovat kaikkein sopivimpia neljän pikkukoiran tuotannon noukkimiseen, mihin minkä-tahansa-valmistajan kahden litran pussit ovat täysin ylimitoitettuja ja yhden litran pussit liian kapeita. Ei löytynyt. Mutta ei tarvinnut kassalla jonottaakaan.

Joten eikun eurohelvettiin eli sutta-ja-sekundaa tasarahalla kaupittelevaan puotiin siltä varalta että. Hah, eestiläisiä pakastuspusseja kymmenen kappaleen pakkauksessa ja nekin väärän kokoisia. Sen sijaan matkaan tarttui täytettä lyijytäytekyniin sudokujen ratkontaa varten, korostustussia tv-ohjelmien merkkaukseen, 240 suodatinpaperia tsajun keittoon ja keraaminen tonttu joulupöydän koristeeksi. Lopettavat liikkeen lauantaina, joten tuntui kuin olisi ollut ruumiinvalvojaisissa. Viisi euroa pääsi maksamaan jonottamatta ja sillä hinnalla tonttu käärittiin varmuuden vuoksi sanomalehtipaperiin ja kantopussukka oli ilmainen.

Cruisauksen seuraava osoite oli kirjakauppa, jossa sai jonottamatta palvelua ja 50 prosentin halvennuksen. Nyt on Jälki-Jälkikasvulle Risto Räppääjiä iltasaduksi pitkälle kevääseen. Paikallisen urheiluseuran täti kääri jokaisen teoksen omaan pakettiinsa, joten tuli harjoitettua hyväntekeväisyyttäkin eurolla ja viidelläkymmenellä sentillä. Ei jonoa.

Paikallisessa Alkossa oletin olevan jonoa ihan nurkan taakse, mutta puodissa ei ollut edes paikallisen vapaa-aikakomitean juomanlaskijoita eikä shampanjamerkkejä vertailevia kriminkoipitätejä.  Niinpä juniorimman Seniorin sepelvaltimoiden hoitolääkkeet oli noukittu ja maksettu parissa minuutissa.

Ja metrokin tuli just sopivasti ja istumapaikkoja oli vapaana.