Reservin herrasmies on käynyt kaukomailla ja lausuu maagisen nimen Shanghai. Minulle tuosta kaupungista on vain yksi ainoa assosiaatio.

Mutta aloitetaan alusta. Vuosi oli 1984 ja liikkeellä muutaman kymmenen hengen seurue. Reitti vei Helsingistä Tokioon, sieltä Pekingiin ja sitten halki Kiinan, muurilta guttaperkkasolttuihin ja Shanghaihin, totta kai. Kun seurueen koostumuksessa punaisena lankana oli kulttuuri, missään muualla ei Shanghaissa tietenkään voinut asua kuin legendaarisessa Peace-hotellissa.

178568.jpg

Tuolloin Kiinassa oli vielä häivähdys sellaista Kiinaa, jollaiseksi länsimaalainen sen saattoi kuvitella. Peace-hotellin yökerhossa soi jazz niin kuin silloin joskus ennen, eikä kulttuurivallankumous ollut onnistunut tuhoamaan aivan kaikkia kiinalaisia jazzmuusikoita.

Ensimmäisenä Shanghain aamuna nautin päivän alkajaispalaa pöydässä, jossa minun lisäkseni istui vain yksi jähmettynyt suomalainen näyttelijätär. Varovainen kysymys siitä, oliko jokin mahdollisesti hullusti, avasi shakespearelaisen draaman kaikki tulvaportit ja joukoturkkamaisen eläytymisen.

Joskus aamuyöstä primadonnamme oli herännyt siihen, että häntä tuijotettiin. Tuijottaja oli rotta, jonka koon kuvaaminen käsien levityksellä olisi tärvellyt puhelinkopin, jos tragedia olisi siellä näytelty.

Tarinaan oli pakko uskoa siitäkin huolimatta, että näyttelijättären kehonkieli oli aiemmin surkeasti epäonnistunut hänen yrittäessään tilata kanaa siipiä räpistellen ja kaakattaen. Pöytään oli silti ilmaantunut tuhti annos Pekingin ankkaa. Rottadraamalle antoi kuitenkin uskottavuutta se, että jo Pekingin hotellissa oli sängyn alta löytynyt paikallinen rotta-ansa eli sangen kunnioitettavan kokoinen häkki, johon koskaan ei kuitenkaan saalista ilmaantunut. Erään Pekingissä opiskelevan suomalaisen mukaan syy ansan tyhjyyteen oli se, että loukku oli hotellin rotille aivan liian pieni. 

Päivän mittaan rottatarina vankisti omaa vastenmielisyyttäni näitä jyrsijöitä kohtaan, joten illalla olin valmis parkkeeraamaan jälkikasvun kanssa kylpyammeeseen nukkumaan välttyäkseni yöllisiltä tuijotuksilta. Olisin mieluummin kylpyhuoneen torakoiden seurassa, vaikka kiinalainen lajimuunnos olikin länsimaisia suurempi. Rottien torjumiseen löytyi kuitenkin muitakin konsteja kuten etikka ja kulkureittien tukkiminen viinipulloilla.

Peace-hotellin rottien rohkeutta testattiin eräänä iltana kattamalla lattialle valkoisen lautasliinan päälle juhla-ateria. Pienois-Buddhan eteen aseteltiin paikallinen nakki ja muovisessa "Finnairin kristallissa" kiinalaista brandya. Valoja ei tarvinnut sammuttaa eikä televisiota sulkea. Riitti, että ihmisjalat poistuivat lattialta, kun yritteliäät jyrsijät jo ilmaantuivat hakemaan makkaran pois. Juoma ei kelvannut, enkä ihmettele sitä yhtään.

178574.jpg

Runsaassa 20 vuodessa kolmiviikkoisesta Kiinan-reissusta on karannut muistikuvia, ja moni valokuvakaan ei enää palauta aisteihin ääniä, tuoksuja ja mielleyhtymiä. Paitsi polkupyörien kellojen kilinän ja kettinkien kitinän, helmitaulujen helinän, armeijan asepukua ylpeästi kantavat pikkupojat ja Shanghain rotat.

178569.jpg