Etätyötä ei pitäisi tehdä kahdeksannen kerroksen asunnossa, jonka kaikki ikkunat ovat länteen. Alkuiltapäivästä lämpö sisätiloissa ylittää 30 astetta, korvienväli on hiljakseen muhivaa munavelliä ja silmiä alkaa lupsattaa. Muuta ei mahdu tajuntaan kuin empaattinen ymmärrys etelänmaiden siesta & manana -asennetta kohtaan.

Vaan mieluummin yksityisasunnossa kuin maisemakonttorissa. Etätyöläisen yhteyshenkilö huokaili sähköpostissa toimiston lämpötilaa ja toivoi saavansa jäitä hattuun.  Niitä ei minulta herunut – ainoastaan  toteamus, että etätyöläisen virka-asuun kuuluvat pelkät kalsarit ja märkä pyyhe. Virka-aikakin on enempi yösydännä kuin päivänvalkealla.

Kieltämättä ilmastointivehkeen hankkiminen on käväissyt mielessä. Hanke tuntuu kuitenkin hukkainvestoinnilta, kun ei näitä helleviikkoja kuitenkaan kovin monta vuodessa ole. Useamman satasen maksaminen muutaman hellepäivän viilentämiseksi tuntuu yhtä turhalta kuin kitiseminen ylettömästä määrästä MM-futislähetyksiä kerran neljässä vuodessa.