Jossakin blogissa törmäsin tautiin, jonka pelkäsin tarttuvan itseeni – jos ei muuten niin kriisipuuroa lusikoidessa:

Tee tarina (tai vastaava) käyttäen seuraamistasi blogeista löytyviä virkkeitä. Lisäksi yksi virke haastajan blogista. Haaste lähtee lainatuille blogeille.

Jaeikutöihin:

Minähän siis höpötän itsestäni paljon, itserakas ihminen kun olen.
Tässä nyt sitten istun kilttinä ihmisenä repimässä juttua omasta perseestäni kiroillen sisäisesti kuin turkkilainen.
Onneksi minun ei tarvitse laihduttaa, niin voin jälleen tyytyä narsistiseen hedonismiin.
Epäpyhät kansalaiset saavat käydä hipaisemassa pallokalsarini lahjetta, ja kansaa lakoaa enemmän kuin Nipa Yli-Vainion herätyskokouksissa konsanaan...
Sopiiko, että kukaan ei nyt hengitä varomattomasti eikä mitään?
Mikä ylentääkään mieltä enemmän kuin bensan, paskan ja oksennuksen suloinen yhteisaroma suhteellisen kuumassa autossa.
Siis oikeasti jos minulla ei olisi duunia/elämää niin joisin tod.näk itsekin liikaa mutta en ainakaan vittu seisoisi aamuysiltä kaatosateessa.
Jos nyt jotain myönteistä pitäisi sanoa, niin eipä sotke Suomi-Ruotsi-matsi mun isän huomisia 75-vuotisjuhlia! Samperi!

Ja vailla mitään logiikkaa, it just works.