Jyrki Hämäläinen on ollut sairaalahoidossa IS:n mukaan eläkestressin vuoksi. Taitaa olla kyse samantyyppisestä asiasta, kuin minulla lokakuussa 2006, kun Jälkikasvun diagnoosin mukaan olin struktuurin tarpeessa.

Kun liki 40 vuotta on ollut työelämässä, niin ei ihme, että ihmisellä on jokin kummallinen tarve tuntea itsensä hyödylliseksi. Struktuuri rakentuu kuitenkin heti, kun vaihtaa hyödyllisyyden tarpeen hinkuun tuntea tyytyväisyyttä siitä, että on saanut päivän mittaan jotakin aikaiseksi. Aikaansaamisen ei tarvitse niin kummallista olla. Riittää, että sillä saa torjuttua fiiliksen epäkristilliseksi ja antiluterilaiseksi ymmärretystä jumalattomasta joutenolosta.

Jos ei muuta, niin pestään vessanpytty, pyyhitään jokin kaapinovi tai maksetaan internetissä pari laskua. Siinä on kylliksi ihmiselle, joka on joutunut toteamaan olevansa mallia "syntymälaiska ja ylpeä siitä".

Tai sitten sorrutaan aktiivisesti, toimeksisaaneena ja korvauksetta korjaamaan sitä paperia, jota mainitussa lokakuussa 2006 yhdeksän tuntia ja turhan päiten sorvattiin Kennelliiton hylättäväksi. Kun päivittäin penkoo koirille isoisiä, tehollisia kannankokoja, kiloja, rinnanympäryksiä ja kaikenlaisia tuloksia kurittaen niin tietokantaohjelmaa kuin taulukkolaskennan pylpyrä-, piirakka- ja pölkkypiirturiakin, struktuuria on riittämiin ja jumalaton joutenolo on jopa täysin ansaittua.

Tiedän tekemistä olevan riittämiin silloin, kun tunnen kiusausta nysvätä keksityllä tekosyyllä jotakin täysin toisaikaista välttääkseni sitä tekemistä. Joten tämän päivän penkomisrupeamaan en voi ryhtyä ennen kuin olen putsannut tietsikan näppiksen.