Ylimalkainen surffaus naudankielireseptien perässä antaa tulokseksi ohjeita, joissa kaikissa kieli keitetään. Tiedän kuitenkin kerran elämässäni syöneeni uunissa valmistettua naudankieltä – älyämättä pyytää reseptiä.

Pakko siis yrityksen ja erehdyksen kautta päätyä lopputulokseen, jonka pilkkomiseen tuskin veistä tarvitaan.

Hieman öljyä pitkulaisen uuniastian pohjalle. Kieli siihen makunystyräpuoli ylöspäin, koska lähtöolettamukseni on, että nystyräkalvo toimii kuin luojanluoma folio ja estää pakettia kuivumasta. Mukaan pilkottu salaattisipuli (tavallista sipulia makeampi) ja porkkanasuikaleita.

Kielen pinnalle voi ripotella kaikenlaista maustetta mutta ei suolaa. Se kuulemma sitkistää ja kuivattaa. Suolaa voi lisätä ruokaillessa.

Uuniin asteita noin 170. Ensimmäisen kolmenvartin jälkeen lisäsin astiaan tilkan vettä ja uusin tempun toisen kolmenvartin jälkeen. Kokonaispaistoaika noin kolme tuntia. Pidempään en enää kyennyt vastustamaan uunista nousevia tuoksuja.

Oletukseni nystyräkalvon suojaavasta vaikutuksesta piti paikkansa. Kalvo irtosi vaivatta, ja sen alta paljastui mehevää ja muhevaa syötävää. Nesteestä rakentui kastike, jota söin lusikalla kunnes alkoi hävettää.