Törmäsin Hakaniemen hallin yläkerrassa kojuun, jossa myytin 50 vuotta vanhoja Apu- ja Seura-lehtiä. Kamalia olivat - tämän päivän mediamittareilla tarkasteltuina - mutta ei se estänyt nostalgisen kuuman aallon hulvahtamista yli.

Hakaniemen halliin jouduin pahantapaisten seniorikansalaisten shoppausrynnäkössä. Tavoitteena oli löytää aivan tietynmalliset tohvelit, koskapa seuralainen oli sellaisia viisi vuotta käyttänyt eikä muunlaisia juuri suostunut ajattelemaan.  No, aamutossut ovat sesonkitavaraa.  Eivät kuulu sen enempää aamu- kuin iltasesonkiinkaan vaan  JOULUkauteen. 

Se vähä, mitä  popopuodeista juuri nyt löytyy on samaa mallia kuin isoäitini  tohvelit: sellaisia ruudullisia antiikkiruskeita vilttilotjia. Mummon tohveleissa oli punainen tupsu ja samaan sukupolveen kuuluvissa vaariversioissa yleensä vetoketju. Mummo kuoli jo 1960, joten tohvelinmallia voinee pitää ajattomana ja ilmeisesti aika ikuisena. Rumia olivat lotjat jo silloin ja rumia ovat edelleen. Muut tohvelivaihtoehdot taas ovat enempi bordellimaista brassailu- ja viettelytyyliä, joten ainakin itse jatkan sisäsipsuttelua sukkasillani.