Törmäsin Hakaniemen hallin yläkerrassa kojuun, jossa myytin 50 vuotta
vanhoja Apu- ja Seura-lehtiä. Kamalia olivat - tämän päivän
mediamittareilla tarkasteltuina - mutta ei se estänyt nostalgisen
kuuman aallon hulvahtamista yli.
Hakaniemen halliin jouduin pahantapaisten seniorikansalaisten
shoppausrynnäkössä. Tavoitteena oli löytää aivan tietynmalliset
tohvelit, koskapa seuralainen oli sellaisia viisi vuotta käyttänyt eikä
muunlaisia juuri suostunut ajattelemaan. No, aamutossut ovat
sesonkitavaraa. Eivät kuulu sen enempää aamu- kuin
iltasesonkiinkaan vaan JOULUkauteen.
Se vähä,
mitä popopuodeista juuri nyt löytyy on samaa mallia kuin
isoäitini tohvelit: sellaisia ruudullisia antiikkiruskeita
vilttilotjia. Mummon tohveleissa oli punainen tupsu ja samaan
sukupolveen kuuluvissa vaariversioissa yleensä vetoketju. Mummo kuoli
jo 1960, joten tohvelinmallia voinee pitää ajattomana ja ilmeisesti
aika ikuisena. Rumia olivat lotjat jo silloin ja rumia ovat edelleen.
Muut tohvelivaihtoehdot taas ovat enempi bordellimaista brassailu- ja
viettelytyyliä, joten ainakin itse jatkan sisäsipsuttelua sukkasillani.
tiistai, 11. huhtikuu 2006
Kommentit